Päivä on mennyt jännittäessä ja Ainon kanssa leikkiessä. Jännitän aivan kamalasti huomenna alkavaa harjoittelua Paimion sairaalassa. Varmana olen paikalla jo puoli kahdeksalta, kun en malta olla kotonakaan ja en osaa arvioida kävelymatkan vauhtia. No pare olla ajoissa, kun kelistäkään ei tiedä.

Minna ja Aino olivat kylässä tänään kun eivät eilen valitettavasti päässeet (Askolle terveisiä: parane pian!) muiden joukkoon. Iltapäivä kului leppoisasti jutustellessa ja kuulumisia vaihdellessa. Ainolla oli kova touhu päällä. Arttuakin jännäsin, että mites se nyt käyttäytyy, mutta hyvinhän se meni. Aluksi hiukan ihmetteli niin pientä ihmistä ja olisi ollut kovin innokas nuolemaan (varsinkin ruokailun jälkeen...) Ainon lelut olivat paljon kivempia kuin omat ja Aino olisi välttämättä halunnut Artun lelut... Arttuhan tykästyi pikkuiseen, kun ruokaa putoilee sopivaan tahtiin.. Kauniisti Arttu myös osasi väistää ja antoi Ainon touhuta. Ainon puristelusta Arttu ei niin välittänyt ja äänikin hiukan ihmetytti. Mutta mitään ei tehnyt, vahti vain pienen touhuja.

Eilisestä vielä sen verran, että Maaritin ja Terhin täytyy tulla useimmin kylään, kun Arttu oli niin puhki illalla. Makoili ja päästeli raskaita huokauksia.

Olen saanut myös kudottua sukkaa ja toinen on jo valmis. Kaikki muut on vielä kesken, enkä tiedä koska mahdollisesti saan jotain aikaiseksi. Ja joululahjojakin olen hiukkasen miettinyt... Jokaiselle ystävälle on nyt tiedossa ainakin kolme juttua...

Mun pitänee varmaankin kanssa tilata sitten vihdoinkin se lehti ja liittyä siihen Sinoperijuttuun. Jostain muusta kyllä täytyy luopua ja luulen, että sanomalehdestä, kun sitä ei tule paljon luettua. No menempä tästä jatkamaan sukan kutomista!