Mä kun jo ajattelin, et tämä kurjuus ja synkkyys häviäisi, niin ei. Isä joutu sairaalaan ja selässä todettiin hiusmurtuma. Samalla selvisi, ettei hän ole tehny toukokuusta lähtien oikein mitään, istunut sisällä ja tuijottanu telkkua. Perhana, et mua harmittaa, kun olen kaikki uskonu, mitä hän on mulle sanonu; kaupassa olen käynyt, joo hyvin menee, olin ulkona.... RRRRRRRRRRRR! MUR! Täytyy nyt kait sitte ihmetellä ensin, et miten hän paranee ja kuntoutuu ja sitte taas miettiä ja ihmetellä kotiapua enemmän ja ruokapalvelua... STRESSAAA! Ja mä mietin, et miksi hän nyt tällain on tehny, niin yksi syy voisi olla se, että tänä vuonna hän ei pässyt kuntoutus jaksolle Käpylään. Tässä siis vissiin tulos! Perk.... Mä kuritan jonku!!

Jouluki on pian ja onnex olen saanu kortit postiin ja lahjat ostettua. Osan jopa jo paketoituna. Ens viikolla on se pirun tentti! Tänään jo luin hiukan, mut laskuihin en ol kajonnukkaa! Kait sitte täytyy uusia.. Ny ei oikee mikään kiinnosta ikä innosta. Enpä ole kuviakaan ottanu. Tai saanu mitään edes aikaiseksi.

Harjoittelu meni kuitenkin ihan hyvin. Ja viihdyin Paimion sairaalassa. Lahjat muuten ostin kaikki Halikon Pinetasta. Ihania juttuja, ja oli kyl valinnan vaikeus, mut kivaa jäynää keksin.. Kuvia en laita, koska lahjojen saajat voi kurkita tänne ;)

Viikonlopuksi pitäisi mennä Hyvinkäälle. Eipä juuri innosta sekään, koska kammoksuttaa jättää talo tuhjilleen viikonlopuksi. Ja vain siksi, että Juhanin isä kulkee täällä jatkuvasti ja uhohtaa valot ja ovet auki. Rasittaa! Ja kuikuttaa. Mä olen iha kypsä siihen ramppaamiseen, ikin ei saa olla rauhassa eikä tehä mitään. Kengillä juostaan sisällä ja hajotetaan paikkoja. Rankempaa kuin se, et hä asus tääl. Tosin silloin hän oli niin sairas, ettei päässy ite kauppaan ja eikä pystyny ajamaan autoa. Muutta muutta, kyllä nyt voidaan ajaa kokoajan tänne vaikka kolme kertaa pv.ssä! Eikä muka sitte tunnu bensan hinnassa, kun niin pihi tarvii olla, ettei raskita edes pestä pyykkejä palvelutalolla. Ja tuodaan tänne ja kulutetaan meijän sähköä koko päivän. Mä en kerta kaikkiaan jaksa tätä hommaa enää. Mä olen sanonu asiasta asian omaiselle itselle, Juhanille, siskolle, mikään ei auta.

Eipä ollut tarkoitus kaikkea pas...aa sysätä lukijoiden niskoille. Mut hiukan tämä helpottaa, kun jonkkus purkaa kiukkua, turhautumista ja vi....sta. Kiitos ja ANTEEKSI.