Kyllä harjoittelussa on inhottavaa. Mä joka aamu toivon vain sitä, että se olisi jo mennyt. En yhtään tykkää siitä, että monta eri ihmistä KÄSKEE opiskelijan tekemään YKSIN jotain ja itse ollaan kahvilla. Ja kaiken lisäksi jokainen antaa eri tehtävän ja kun yhden saa tehtyä, niin jo toinen haukkuu, kun sitä toista tehtävä ei ole tehty. Ja tässä kohtaa en kamalasti uskalla sanoa mitään. Olen VAIN opiskeljia. V.....ttaa mennä sinne osastolle joka aamu/ilta. Vaikka aluksi keuhkosairaala tuntuikin kamalalta, niin viikossa se homma alkoi sujua ja minua ohjattiin. Nyt ei tapahdu mitään, pitäisi jo osata kaikki ja tietää, vaikka ei ole koskaan ennen ollut missään vastaavassa paikassa. Kaksi viikkoa kohta mennyt ja edelleen on p...ka fiilis. Ei kivaa.

Ja minusta sairaalassa pitäisi esin ajatella potilaan parasta, eikä mitään kirjaamista,jos toki sekin on tärkeää, mutta että se tehdään ensin ja sitten ihmetellään, onko potilaalla kaikki hyvin. Ei mene mun jakeluun. Voin olla väärässäkin, olenhan VAIN opiskeljia(jonka niskaan voi sysätä niin paljon paskaa, että on varmasti kamalaa olla ja itku kurkussa kokoajan)Tiedän, että näitä on kamalampiakin osastoja, mutta tää ei ole kivaa mulle.

Ja kivaa yllätystä löytyi postilaatikosta. Millamin ATC-arvonta palkinto oli ilmaantunut. Kaikkea ihanaa:

Näistä saa jo vaikka mitä aikaiseksi(jos vaan raaskiin käyttää...) kortteja, ATC.tä... Olen myös saanut yhden asian tehtyä. Hiekkaoliivin eläindecoon oman sivuni. Tällainen siitä tuli:

Ja tietenkin pääosassa Arttu lumileikeissä.

Kait sitä tarvii sitten hiukan jo alotella uusintaan lukemaan... (heh heh)