Tuossa jokin aika sitten kertoilin, että on "paha-aika" tai jotai.. Niin kerrotaakoon nyt sitten, mikä tällä hetkellä rassaa. Eli Ukon täti (Aino)( Älkää sotkeko tuttujen lapsukaiseen!!!!), heitin suvun vanhimmaksi elänyt ja tällä hetkellä siis suvun vanhin, on nyt huonossa kunnossa.

Kerrotaampa alusta:

Jouluna kävimme, kuten tapana, tapanina heillä kaffeella (yleensä on syötykki) ja kaikki näytti olevan ihan kunnossa. Tytär hoitaa siis äitiään, Ainoa kotona (asiaan liittyy yhtä ja toista v- mäistä, mutta jätän ne kertomatta...) ja tapana on käydä sitten vierailulla, kun Aino on "hyvässä kunnossa". Homasin kuitenkin, ettei hän enää minua tuntenut; hymyili vaan iloisesti ja siihen se jäikin. Ukon nimeä hän ei muistanut. Pitkän mietinnän jälkeen totesi Ukkoni liittyvän veljensä (Topin, Ukon isä) poikaan. Hän ei puhunut muuten mitään. Aikaisemmin hän oli jonkin verran jaksnut puhellakkin, nyt ei. Torkkui pyörätuolissa (KYLLÄ, talosa on raput sisälle, pyörätuolia käytetään....) Tytär auttoi Ainon lepäämään ja sinne hän jäi nukkumaan, kun lähdimme.

Tästä n. kuukauden kuluttua hän meni täysin tajuttomaksi (TAAS....) ja vietiin sairaalaan. Keuhkokuume (l. Pneumonia= ketä kiinnostaa latina.....) Hänet saatiin TYKSissä toipumaan ja siirrettiin "jälkihoitoon" kaupunginsairaalaan. Todennäköisesti matka on viimeinen (ajattelin näin itekseni, ja lörppänä menin paukauttamaan, että keuhkokuume on varmaankin viimeinen tikki....)

Viime keskiviikkona (23.1) saimme kuulla, ettei Aino ole herännyt enää. Menimme katsomaan. Hän nukkui rauhallisesti. En mainitse, mitä kaikkea tyhmyyksissäni menin laukomaan, kun asiaa jotenkin katsoi myös "ammatillisesta" näkökulmasta. Aino oli saanut saattohoitopäätöksen. Viellä tänäänkin hän on "elossa" Nukkuu vaan hermättä... Että tässä odotellessa..... :-(

kaikkein inhottavinta on, kun minulta tullaan kyselemään, mitä mieltä olen (kun kerran sairaahoitaja OLEN) asiasta. EN tiedä. Mistä minä tietäisin! Minä viellä mikään hoitaja ole! Rumasti sanottu: toivon tosiaan, että Aino pääsisi jo pois tästä inhasta "rääkkäyksestä"! Joo- tytär ja pari muuta odottavat ihmettä. "kyllä ihmeitä tapahtuu! Kerran aikaisemminkin, kun Aino nukkui vuorokauden putkeen, hän heräsi entistä ehompana..." Joo, onneksi pidin suuni kerrankin kiinni.....

Mutta inhottavaa siis on, että nyt sitten odotamme Ainon pois nukkumista. :-( Toisaalta toivon, että hän saisi nukkua rauhassa pois. Ei tarvitsisi olla tyttärensä "raakuuden" kohteena. Näin jälkikäteen ajateltuna olihan Ainolla "monia oireita" siitä, että hän alkaa valmistautua pois lähtöön. Nyt tytär väkisin "pidättää" Ainoa hengissä.. Olen varma, ettei hän enää ikinä herää, ei hän tule enää pääsemään kotiin.