Huonojen tuurien suma!<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Jo on ollut huonoa tuuria tässä! Ensin olin turvallani siellä kasvihuoneessa ja sääri sekä selkä kipiänä. No nyt ei särje enää tuo säärikään, mutta sitten alkoikin oikein huonojen tuurien suma. Tai pitäisikö sanoa huonon onnen kausi???!!!

 

Ensinnä perjantai aamuna auto temppuili taas, tällä kertaa olin keskellä ruuhkaa, valot olivat juuri vaihtuneet ja ehdis ajatella, että kiva, Opel EI sammunut. MUTTA sepä saamuikin kesken ajon keskelle vilkkaastiliikennöivää risteystä!!! Kamala rahina ja kirskuna! Onni onnettomuudessa: sen verran se rullasi eteenpäin, että sain sen ohjattua tien toiselle puolelle jalkakäytävän levennykseen, niin, että muut pääsivät ohi. Meikä tietty ihan täynnä paniikkia ja kiukkua. Ensin en saanut vaihdetta pois, enkä autoa pois käynnistä. Tajusin sentään aluksi laittaa vilkun ja sitten hätävilkut. Eipä siinä, auto sammuksiin ja käynnistin sen uudelleen. Radiollekkin siinä hermostuin, kun se ei meinannut sammua! Onni oli siinäkin, että luokkakamuni ja ihana ystäväni Terhi ajoi takana. Sitten selvisi, että opettajamme, Seli ajoi sitten minun edellä! (olisi EHKÄ ollut taitava ensihoitajakin lähellä) No käynnistyihän se Opel uudelleen, jotta pääsin kouluun. (jos olisi verenpaine ja pulssi mitattu siinä kohtaa, ne olisi ollut ainakin miljoona molemmat!)

 

Kotiopäin tullessa auto ei temppuillut yhtään, tosin ite olin paniikkia täynnä. Lauantaina hautajaisista selvittiin ilman suurempia kommelluksia. MUTTA TÄNÄÄN!!!! KAIKKEIN IKÄVINTÄ Arttu loukkasi itsensä! L

 

Eli tässä ihan alusta: iltapäivällä ajattelin mennä Artun kanssa metsään, kun lumisade oli hiukan laantunut. Sehän poukkosi onnessaan ja söi lunta minkä kerkesi. Jonkin aikaa siellä olimme ja ajattelin lähetä jo kotio. No Arttu siinä vehkoi ja katto ruskeilla napeilla ”ei nyt ihan viellä” ja minähän hellyin, TIETTY! ( helv. miksi, miksi, miksi, miksi.......) Ja siinä Arttu riemuissaan juoksenteli ja meni edestakas. Yhtäkkiä huomasin, että Artun jälkeen jää veri tippoja: 1. ajatus: se tulee kielestä--- EI, 2. ajatus: se tulee taas samasta jalasta samasta varpaasta, jonka se on loukannut aikaisemminkin--- EI! JA PAHAKSI ONNEKSENI HUOMASIN; ETTEI VERTA TULEKKAAN MITÄÄN PIENTÄ MÄÄRÄÄ!!!!!!!! Voi vitala!!! Meikä taas kerran ihan paniikissa lumella tyrehdyttämään, kun muutakaan ei ollut. No eihän se mihinkään auttanut! Oli pakko pikku hiljaa tulla kotio, tai tulimme niin pian kuin kerkesimme Arttu VALUEN verta. No eihän sisällä mitään näe; musta pitkä karva ja huono valo. Suihkutin jalan ja pakko oli sitten mennä saunasta takasin pihalle, että näen haavan paremmin. (seillä pihalla se sitten meni ja haukku/ murisi kaikki tiellä liikkujat veri lentäen...) No, ei auttanut paperilla painaminen pihalla.

 

Vein Artun takaisin sisälle ja tiukkat käskyt pysyä maate ja paikoillaan. (kumma kyllä se totteli kerrankin!) Hain siteen ja puhtaan pyyhkeen ja painesiteen vekslasin siihen. Artu makoili nätisti keittiössä ja minä hain kaikki mahdolliset EA-tarvikket, joita löysin: taitoksia, siteen, puhdistusaineen, ”pumpulia” teippiä ja sakset. Siinä sitten meni jonkin aikaa niitä laittaessa. JA JOS LUULETTE, ETTÄ HUONO ONNI LOPPU TÄHÄN NIIN EI. Kun olin saanut haavan laitettua niin kuinkas rupesin kattomaan petadine purkkia ja VANHENTUNUT!!!! VOI tana! No, en tiedä, tekeekö se nyt yhtään tossa haavassa mitään (kunhan ei pahenna) Onneski veren tulo loppui siihen painesiteeseen. ja Arttu on antanut siteiden olla.

 

Nyt se reppana aristaa jalkaa ja hiukan klenkkaakin. Eli sain laittaa haavan ilman, että Arttu sitä aristi, mutta nyt se sitä aristaa L. No verta ei enää tule. Toivottavasti se nyt tuosta paranisi.. Täytynee viellä illalla sitä katsoa ja puhdistaa uudelleen.

 

1340419.jpg

 

Siinä se reppana makoilee :-(