Eihän se millän malta olla reuhumatta! Vehkoo ja melskaa minkä kerkiää. Toisaalta se on hyvä juttu, eipä ole paha sen olla. Tänään ei ole yhtään aristanut tuota jalkaa astuessa. Siteiden vaihdossa ja puhdistuksessa se hiukan veti sitä pois, mutta nätisti anto haavan puhdistaa ja laittaa uudelleen siteisiin.

Toivon vaan, ettei se tulehdu eikä siihen tule nyt mitään muuta ikävää. Trimmi olisi ensi lauantaina, teidä sitten, miten tuon jalan saa laitettua. No määhän siitä karvoja saksin..... siitä ei varmaan trimmaaja innostu... ;) No on ainakin suurin osa karvoista pois haavasta. Mutta samalla tavalla reuhoo ja juoksee kuin aikaisemminkin. :-)

Kyllä hiukkasen alkaa jo hirvittää tuo koulun loppuminen; joulukuussa 2008 PITÄISI valmistautua. Siis PITÄISI. Veikkaan, että kiinni jää.... lopputentistä ja loppu lääkelaskuista. :-/ Huh hei!

Huomenna suuntaan kirjastoihin; menen hiukkasen katselemaan löytyisikö matskua meitin kirjallisiin töihin; 1. Kognitiivinen psykoterapia, 2. Geroteknologia, 3. OPN työhön. :-P