Enpäs olekkaan pitkään aikaan kirjoitellut mitään. Harjoittelupäivien jälkeen olen ollut niin väsynyt, etten ole kerta kaikkiaan jaksanut tehdä yhtään mitään. Kirjaimellisesti. Kaikki mahdolliset ja mahdottomat asiat ovat tekemättä. En tee muutakun makoilen soffalla ja tuijotan tv:tä yrittäen olla hereillä ainakin yhdeksään asti. Oh oh!

Mitäpä harjoittelusta olisi sanottavaa? No olen päässyt liuottamaan kuiva-aine lääkkeitä ja letkuttamaan nestemäisiä lääkkeitä letkuihin. Ja olen niitä sitten annellut potilaille ja ottanut pois. Potilaita olen ottanut vastaan jakirjannut tietoja Mirandaan. Olen ollut tutkimuksissa mukana ja lääkärin kierroilla. Olen joutunut/ saanut puhua ruotsia, joka kuulosti kamalalta! (= ööööööö, du kan sitta här, öööööööö, tota öööööööööööööööö, jag öööööööööööööö, komma öööööööööööööööööö.....) Heh he. Onneksi potilas ymmärsi myös suomea, ja totesimme molemmat, että on meidän suomea-puhuvien hyvä harjoitella ruotsiakin. Hän oli niin mukava ja ymmärtäväinen!

Yksi oli kuollutkin viikonlopun aikana. Harmi. Hän oli jotenkin niin nuori (pääl 60) ja "hyväkuntoinen". Tosin jo perjantaina huomasin hänen voinnissaan isompia muutoksia ja kävi mielessä ajatus, että kuinkakohan kauan hän enää elää. Näköjään ei sitten kauaakaan. No osastolle tulee ja menee muita potilaita. Iloinen ylläri oli tänään! Näin entisen luokka kamun lähihoitsukoulusta. Tiesin, että hän on sairaankuljetusautossa ja törmäsimme käytävällä tänään. Pokaiset kuulumiset ja totesimme olevamme samassa koulussa jälleen! Hän tosin aikuispuolella ja minä "nuorison" joukossa. Ja minä olen käynyt hiukkasen enemmän tätä koulua. Kiva nähdä vanhoja tuttuja!

Enempää en jaksa kirjoitella ja siirryn taas sinne soffan puolelle...........