Olen mä henkis viäl, jotakuinkin kylläkin. Ihan puhki poikki olen. Nytkin istun täällä vastaanotossa ihmettelemässä. Aamu oli yhtä kamalaa haipakkaa ja iltaa kohden onneksi hiukan rauhoittui. Hoitajat ovat ihania ja kivoja. Ja osa lääkäreitstäkin. En kuitenkaan tunne, tätäkään paikkaa, omakseni. Mun vaihtoehdot vähenevät ja vähenevät. En kyllä oikein edes enää tie, mitä haluaisin.

Mutta sellaista :-) Toisaalta mua harmittaa, kun mitään en ole ehtinyt askartelemaan :-(  Tyhmää. Opinnäytekkin pakkaa päälle kuin yleinen syyttäjä. Joten ei vieläkään ole mitään kuvattavaa.

Määä tästä jatkan juoruamista hoitajan ja lekurin kanssa.....