Kuvastaa tätä päivää. Ehkä liiankin hyvin. 4 tunnin yöunilla ei pitkälle pötkitä... No tuntuu kuin työpäivä olisi mennyt jonnekkin.....josta ei ole mitään muistikuvaa..... mitä on tapahtunut, mitä on tehnyt... On niin sanotusti hiukan hömppä olo... Mitään en saanut aikaiseksi, ravasin ekan ja kuudennen kerrosten väliä milloin minkäkin tutkimuksen ja toimenpiteen takia. Muut potilaat oli sitten.... öh.... unohduksissa?! Onneksi parina oli toinen sairaanhoitaja, joten saatiin hommat puolitettua. Mutta kyllä olisi ollut helppoa, että olisi vielä ollut perushoitaja (jonka tehtäviin kuuluu mennä tutkimuksiin), niin olisi ehkä saanut jostakin hommasta kiinni.

Ukko joutui, TAAS, Porvooseen menemään. :-( Arttukin on ihan ihmeissään ja hakee joka puolelta. Niin yksinäistä ja hiljaista täällä kotona. Mitään ei jaksa tehdä... Etsin tuossa kuumeisesti noita opin juttuja, jotka olin onnistuneesti hävittäny.. Hiukanko meni jo kylmähiki.... Onneksi tuosta (viimeisestä) yhdestä kasasta ne löysin ja nyt meinaan ne kirjoittaa..

Toivottavasti pysyn vielä sen aikaa hereillä.... korttejakin pitäisi suunnitella...