Jus ku aloitin tän päivityksen, ni Arttu alko oksentaa! Tosi kivaa! Sitten yökkäilin minä... Päivittäin harjoittlupaikassa saa katsella potilaiden pöydillä sylkykuppeja.(öööögh, yökkä, yökkä..) No joka tapauksessa päivä oli taas touhua täynnä. Nyt jouduin menemään yksin laittamaan hengitettäviä lääkkeitä ja otin yhden kanyylin pois. Tein myös haastattelun yhdelle potilaalle. Yhden kanssa taas tapeltiin hapettamisesta. Siis potilaan kanssa kinattiin. Lääkärin kierrolla sitten asia selvitettiin oikein lääkärin voimin, niin ei mitään vaikutusta. Tuli sitten määräys bronkoskopiaan ja liman imuun. Happihan on myrkky ja liika hapen saaminen maskilla hapetuksessa aiheuttaa hiilidioksidin kertymistä elimsitöön, joka voi johtaa kuolemaan. Potilaan hiilarit ovat jo liikaa koholla, mut mikään ei mene päähän.

Ensimmäistä kertaa tapaan lääkärin, joka selittää pilkun tarkasti kaikki alusta lähtien ja vielä suomeksi! Ihana lääkäri!!  Aivan mahtava. Hän käyttää vielä huumoriakin mukana ja potilaat sekä hoitajat ymmärtävät tarkasti, mistä on kyse. Mä olen ny aivan "rakastunu". Lääkäri on tod. näk. n. 50-v herrasmies. Tällaista lääkäriä saa hakea. Ehkä se erikoistuminen omaan alaan auttaa asiaa. Hän todella tiesi, mistä puhui. Lisää haluan hänen kierrolleen. Oppisin paljon häneltä keuhkosairauksista!

Sitten osastolle tuli eilen ruotsin kieltä puhuva mummu. Aivan ihanan herttainen ja häntä pakkaa välillä naurattamaan kun sähellämme ympärillä jotain. Hän myös jaksaa selittää uudelleen ja uudelleen, mitä on vialla. Niin kauan, että ymmärrämme.

Suunnittelin jo tuossa, että ensiviikosta lähtien alan kiinnittää huomion lääkkeisiin ja potilaan kirjaamiseen ja toimenpiteisiin. Valikoin myös potilaan, jonka hoitoa suunnittelen,joka ei ole helppoa suuren vaihtuvuuden takia. On tässä taas ihmettelemistä. Pitäisi jo ruveta niitä tavoitteita laittaa kuntoon ja tarkentaa.